Pihla Saravirta kirjoittaa Uutiskamu-hankkeen edistymisestä.
Tämän kysymyksen äärelle pysähdyin useaan otteeseen projektin toisella puoliskolla, kun Helsingin Sanomain Säätiö myönsi jatkorahoituksen Uutiskamu-projektille. Uutiskamun tarkoituksena on tehdä maailmasta lapsiystävällisempi tekoälyavusteisella videotuotannolla.
Ennen joulua tavoitteena oli kerätä näkemyksiä ja kokemuksia siitä, miten lapset tulisi huomioida paremmin erilaisissa tilanteissa. Pian matkan varrella kävi yhä selvemmäksi, että jonkinlaiselle konkreettiselle tuotteelle voisi olla todella tarve.
Tuotteen rakentaminen lähtee liikkeelle kokeilemisesta. Se tarkoittaa yrityksiä, epäonnistumisia, palautetta ja uuden suunnan löytämistä. Myös Uutiskamu aloitti tästä. Testasimme esimerkiksi erilaisia videoita lapsiryhmällä ja kysyimme heidän ajatuksiaan niistä. Positiivisten tulosten rohkaisemina aloitimme keskustelut eri toimijoiden kanssa ja selvitimme mahdollisuuksia pilotointiin. Pilotoinnin tarkoitus on saada jälleen lisätietoa, jonka pohjalta tuotetta voisi kehittää.
Lopulta Merkki-museo päätti lähteä kokeilemaan innovaatiotamme kanssamme. Pilotoinnin kannalta se oli meille unelmakohde. Museolla on hieno pysyvä näyttely, jonka rinnalle on mahdollista rakentaa lapsille helpommin lähestyttävä versio. Pysyvän näyttelyn yhteyteen tulee siis toukokuussa määräaikainen lisäosa, jossa tarjotaan ”lapsellistettuja videoita”. Niissä journalismista, sananvapaudesta sekä mis- ja disinformaatiosta kerrotaan lapsiystävällisellä tavalla videomuodossa.
Olemme erittäin kiitollisia Merkki-museolle avoimuudesta ja rohkeudesta lähteä kokeilemaan jotakin uutta.
Kaikki yhteistyökeskustelut eivät kuitenkaan olleet yksinkertaisia. Osaa toimijoista mietitytti tekoälyn eettisyys ja se, miten tekoälyllä tuotetut videot sopisivat heidän konseptiinsa. Samat kysymykset nousivat myös omassa ajattelussani yhä vahvemmin esiin. Miten rakentaa tuote, joka olisi samaan aikaan toimiva, kannattava ja eettinen? Ja onko tekoälyn kohdalla täydellinen eettisyys ylipäätään mahdollista?
Näihin kysymyksiin ei ole yksinkertaisia vastauksia. Kerättyämme palautetta muun muassa taiteilijoilta ymmärsimme kuitenkin yhden tärkeän asian, jota olimme uumoilleet jo aiemmin. Tuotteemme idea ei olisikaan tekoälyllä luotujen hahmojen käyttö, vaan omien hahmojen luominen. Haluammekin tukea esimerkiksi taiteilijoita myös silloin, kun teemme videotuotantoa tekoälyn avulla. Tästä hyvä esimerkki on yhteistyö Merkki-museon kanssa. Näyttelyssä nähtävä Sirkka-hahmo on nuoren taiteilijan Kaisa Harjun suunnittelema, ja olemme hänelle erittäin kiitollisia siitä, että hän loi museon toiveita vastaavan hahmon.
Samaan aikaan pilotoinnin rinnalla olemme alkaneet rakentaa myös varsinaista tuotetta. Sen tarkoitus on vastata nykyisten tekoälytuotantotyökalujen vaikeuteen ja rajoitteisiin. Tavoitteena on tehdä videoprosessista mahdollisimman helppo ja vaivaton käyttäjälle. Käytännössä tämä tarkoittaa työkalua, jolla voidaan ensin muokata teksti lapsiystävälliseksi ja sen jälkeen tuottaa siitä video halutulla hahmolla. Tuotteemme toisi ratkaisun niille toimijoille, joilla on tarve viestiä lapsille ja nuorille, mutta he kokevat sen haasteelliseksi.
Tekoälyn tuotteistamiseen olemme saaneet arvokasta tukea Aalto Creatives -bisneshautomo-ohjelmasta. Sen kautta olemme saaneet sparrausta, näkökulmia ja käytännön apua tuotteen kehittämiseen. Oppia haimme myös Espanjan Valenciassa järjestetystä Gen AI Summitista, jossa kuulimme alan ammattilaisilta sekä tekoälyn käytön teknisistä vaatimuksista että eettisistä kysymyksistä.
Seminaarissa nousi esiin useita tuttuja teemoja. Kuten olen huomannut itsekin, tekoälyn kehitys tapahtuu tällä hetkellä äärimmäisen nopeasti. Uusia malleja julkaistaan jatkuvasti ja palveluiden hinnat voivat muuttua yllättäen. Passiivisuudelle ei ole tilaa. Kun tuotetta rakennetaan tekoälyn varaan, myös itse tuotteen on pystyttävä mukautumaan jatkuvaan muutokseen.
Samalla eettiset kysymykset kulkevat kehityksen rinnalla. Milloin ihmisen pitää olla mukana, ja mihin asioihin emme voi vaikuttaa? Kuka on vastuussa, jos lapsi näkee sisältöä, jota hänen ei pitäisi nähdä? Juuri nämä kysymykset ovat nousseet projektin aikana yhä tärkeämmiksi.
Seminaarissa Romanian kansanedustaja Andrei Baciu sanoi osuvasti, kuinka ”voimme ottaa veitsen ja leikata salaatin tai tehdä murhan. Se on käyttäjästä kiinni.” Hän viittasi tällä ennen kaikkea siihen, että vastuu on usein myös käyttäjällä. Toisaalta vastuu laskeutuu myös niille, jotka suunnittelevat ja säätelevät tekoälyteknologiaa. Siksi eettisyys ei ole tuotekehityksestä irrallinen osa, vaan sen täytyy olla mukana alusta asti. Ihmisen täytyy kuitenkin aina olla lopullinen tarkistaja, ja tämän vuoksi olemmekin rakentaneet omaan tuotteeseemme editointia helpottavia työkaluja ja kieltoja lapsille epäsopiviin aiheisiin.
Haluan jälleen kiittää Helsingin Sanomain Säätiötä tästä ainutlaatuisesta mahdollisuudesta rakentaa jotakin uutta ja omaa. Vaikka rahoitus on mahdollistanut sen, että olen voinut keskittyä projektiin, se on ennen kaikkea mahdollistanut valtavan henkilökohtaisen oppimisen. Säätiön tuella olen saanut konsultointiapua alan asiantuntijoilta ja päässyt paikkoihin, joihin minulla ei muuten olisi ollut mahdollisuutta. Nämä kohtaamiset ovat opettaneet minulle jotain aivan uutta.
Uutiskamun tarina jatkuu tästä eteenpäin. Tosin tulevaisuudessa Uutiskamu saattaa toimia jollain aivan muulla nimellä, sillä projektin myötä huomasin, että tuotteen tarve ei rajoitu vain uutisiin. Tarkoituksena olisi, että mikä tahansa toimija voisi tehdä tuotteemme avulla sisällöistään saavutettavampia lapsille.
Tätä maailmaa ei olekaan suunniteltu lapsille. Vielä.
Kirjoittaja: Pihla Saravirta