Kirjoitin Skuupparin blogiin siitä, kuinka mediassa voi kilpailla myös tahtia hidastamalla. Hitaat nettipalvelut ovat nyt muodissa: olisi hauskaa saada muutama tällainen ehdokas osallistumaan Uutisraivaaja-kilpailuunkin.

Blogikirjoituksessa totean, että media-alalla kilpaillaan lukijoiden huomiosta – ja vain siitä. Mutta lukijoiden huomiota ei tarvitse saada heti, vaan palvelut voivat olla myös ajallisia (kuten Instapaper) reaaliaikaisen jatkuvan sisältökaaoksen sijaan.

Sisältö, jonka parissa voi rauhoittua, saa enemmän huomiota kuin ahdistunut klikkailu.

Tästä syystä ennustan pitkien, syvällisten journalististen tarinoiden paluuta. Jouni Junkkaala kysyi Twitterissä kuinka niistä voi saada tuottoja.

Vastattuani aikakauslehtiin ja pidempiin tutkivan journalismin juttuihin liittyen “lehtien pitäisi ehdottomasti siirtyä pidemmissä jutuissa Cost per Second -mainontaan impressio- ja klikkimainnossa”, Olli Sulopuisto huomautti että vaikka lehdet ja mainosmyynti suostuvatkin tällaiseen mainontaan, mainonnan ostajat saattavat olla eri mieltä.

Niin ne ovatkin, vaikkei kannattaisi. Tämä on nykyään lempiaiheeni. Kirjoitin kuinka aikaperustaisen mainonnan voisi toteuttaa myös kymmenen mediainnovaatioidean sarjassani.

Vain harvan mainoksen tarkoitus on suoraan myydä tuotetta. Suomalaisella Kiosked-yrityksellä on toki erinomainen idea liidimainonnan uudistamiseksi: netistä ostetaan T-paitoja tai vaikka tietokonepelejä. Mutta Coca-Cola-tölkkiä tai Mersua ei osteta bannerista vielä lähitulevaisuudessa. Brändit ovat suurimpia mainostajia.

Brändimainonnassa on jo pitkään tiedetty, että pidempi aika mainoksen ohessa nostaa brändin tunnistettavuutta ja muistettavuutta (brand recognition, brand recall). Standardit tällaiseen mainontaan tulevat televisiosta.

Televisio eroaa internet-mainonnasta siltä osin, että tyypillinen nettimainos ei ole sisällön tilalla, vaan sen vieressä. On kuitenkin osoitettu, että myös tällaisessa mainonnassa vaikutus on samankaltainen kuin televisiossa (PwC 2012, sivu 24. Lisää median liiketoimintamalleihin liittyviä linkkejä löydät Kippt-tilistäni.).

Pidän siis todennäköisenä, että mainosmarkkinatkin siirtyvät tukemaan hitaampaa mediasisältöä.

Kävin äsken kertomassa Scoopinionista New Yorkissa. Vierailin myös New York Timesin tuotekehitysosastolla (johon liittyen julkaisen toisen blogipostauksen piakkoin). He kertoivat, että ovat siirtymässä impressiomainonnasta niin kutsuttuihin “verifioituihin impressioihin”. Tällaiset impressiot lasketaan nähdyiksi vasta sitten kun mainos on näkynyt lukijan ruudulla (nyt näin ei ole, ja mainostajat maksavat tyhjästä). EDIT: Jouni Junkkaala huomautti, että myös ALMA on siirtynyt varmennettuihin impressioihin.

Verifioituihin impressioihin siirtyminen on ensimmäinen askel kohti aikaperustaista verkkomainontaa. Tiedän, että myös Suomessa mediataloissa on aiemmin käyty alustavia keskusteluja tällaisesta mainonnasta, mutta jostain syystä aloitteita ei ole vielä viety eteenpäin.

Hitaan ja ajattelevan journalismin yhteiskunnallisen merkityksen vuoksi toivoisin, että aihe otettaisiin mediataloissa uudelleen pöydälle.

Johannes Koponen on yksi Scoopinion-palvelun perustajista. Scoopinion on edellisen Uutisraivaaja-kilpailun voittanut mediainnovaatio, joka auttaa tiedonvälitystä siirtämällä huomion klikeistä sisällön lukutapoihin. Scoopinion seuraa millä tavalla käyttäjät lukevat lehtijuttuja, ja valikoi lukunopeuden, läpilukuprosentin ja ja muiden käyttäytymistietojen avulla esille ne jutut, jotka ovat lukemisen arvoisia.