Kuten aiemmin mainitsin, julkaisin 10 ideaa mediainnovaatioiksi Skuupparin blogissa. Tarkoitukseni on antaa virikkeitä Uutisraivaaja-hakemuksiin. Kuvaan seuraavaksi ideat lyhyesti suomeksi:

1. Uutisvalokuva palveluna

Toimintaympäristön muutokset vaikeuttavat sanomalehtien liiketoimintaa, mutta erityisesti vaikeuksissa on ammattimainen lehtikuvaus. Paikan päältä otetusta kännykkäkamerakuvasta on tullut arvokkaampi kuin ammattimaisesta kuvasta. Autenttisuuden tunnun tavoittelun vuoksi esimerkiksi Seiska huonontaa kuvien laatua lehdessä (Huom! En löydä lähdettä, onko tämä urbaani legenda?). Amatöörien nappaamien kännykkäkuvien lisäksi netin kuvapankit ovat lehdille ilmaisia tai lähes ilmaisia.

Kehitystä vastaan voi kilpailla tarjoamalla kuvia palveluna. Palvelun ostava sisällöntuottaja ostaa kuvaraamin, johon valitaan kuva lukijan profiilin perusteella. Kuvaraamiin voi suoraan liittyä keksien avulla lukijan käyttäytymisprofilointi. Lisäksi kuvia voidaan A-B-testata isoilla lukijajoukoilla niin, että kuhunkin juttuun löydetään mahdollisimman vetävä otos.

Kun tuote tarjotaan palveluna, liiketoimintaa on vaikea kopioida. Tieto lukijoiden lukumieltymyksistä ja laaja skaala laadukkaita kuvia suojaavat molemmat bisnestä eri tavoin. Lisäksi kuvaraamista on helppo tarjota lukijalle vaihtuvia kuvia, gallerioita ja muita vastaavia lisäpalveluita.

2. Tarina julkaisualustan lähtökohtana

Ehdotin, että julkaisualustan voisi suunnitella myös lähtemällä liikkeelle tarinasta johon kuuluu useita lehtijuttuja. Jokainen julkaistava lehtijuttu liitettäisiin siis julkaisuhetkellä osaksi muita juttuja, olivat ne sitten pohjustavia, tapahtumasta raportoivia tai tapahtuman merkitystä pohtivia. Toteutusalustaksi venyisi esimerkiksi Drupal.

Tällä hetkellä tätä tarvetta täyttää usein julkaisun alta löytyvä “Asiaan liittyvät muut jutut”-valikko, jossa on aiheeseen liittyviä juttuja tai sitten ei.

Yksi tarinoihin juttuja niveltävän julkaisualustan hyöty olisi se, että toimittajat voisivat aina helposti havaita, millaisiin juttuihin ei ole tehty pohjustavia “kuinkas sitten kävikään”-analyysejä.

3. Aamupala palveluna

Sanomalehdillä Suomessa on erinomainen lehtijakeluketju. Kun sanomalehtien levikki vääjäämättä vähenee, pitää tälle jakeluketjulle keksiä muuta käyttöä.

Mitä sellaista, jota ei voi digitaalisesti toimittaa, me tarvitsemme joka aamu? Aamupalaa.

Koska lehtiäkin voi jakaa kotiovelle, ei aamupalan jakelukustannukset voi olla kovin korkeita. Pakkausten täytyy tietysti olla litteitä: paahtoleipiä, munakkaita, lettuja ja viipaloituja hedelmiä.

Kenties aamumunakas voitaisiin kääriä sanomalehtipaperiin?

4. Keino katsoa seinien läpi

Googlen Streetview on hieno. Sitä ei juuri hyödynnetä lisätyn todellisuuden sovelluksissa.

Olisi mahdollista käyttää iPadin sijaintitietoa ja orientaatiotietoa, ja päätellä sen perusteella miltä katu käyttää katsojan edessä olevan korttelin takana, samasta kulmasta katseltuna.

Tällä sovelluksella ei tosin taida olla oikein käyttöarvoa.

5. Lehtimyyjät kaduille myymään tutkivan journalistin yksittäisiä juttuja

Helsingissä jaetaan vain ilmaisjakelulehtiä. NFC-tekniikka mahdollistaa kuitenkin lehtien myymisen helposti puhelinkosketuksella, tai jopa HKL:n matkakorttia hyödyntämällä.

Mikäli vapaaehtoisia, tai vaikkapa junioreiden urheiluseuroja käytettäisiin lehtimyynnin kanavana, ei lehden tarvitsisi ilmestyä säännöllisesti. Lisäksi lehdessä ei tarvitse olla kuin yksi juttu, joka on sen verran kiinnostava että ohikulkijat tarttuvat maksulliseen paperinpalaan.

Ehdotukseni tukee esimerkiksi yksittäisen tutkivan journalistin jutun julkaisua, juttu kerrallaan, maksullisena paperilehtenä. Juttu voi olla esimerkiksi 16 sivuinen, ja lehden oheen painetaan NFC-siru ja QR-koodi ostoa varten. Sen lisäksi siru ja koodi toimivat lehtijutun Facebook-jaon välineinä – digitaalisessa muodossa jutusta ei kuitenkaan pidä julkaista kuin kommentit.

Koska ostajat käyttävät kännyköitään lehden ostamiseksi, ei myyjien tarvitse käsitellä rahaa. Sen sijaan myyjien pitäisi pystyä myymään lehtijutun skuuppia – aivan kuin vanhoissa elokuvissa. Myyjät saisivat tietysti osuuden myynnistä, mielellään vielä siten että summalla tuetaan heidän urheiluseuraansa.

6. GQ kohtaa Nuorgamin

GQ on kuukausittain julkaistava miestenlehti. NRGM on suomalainen musiikkiblogi.

Suomesta puuttuu miehille suunnattu, ajatuksia herättävä aikakauslehti. Moni on yrittänyt pistää tällaisen lehden pystyyn, mutta onnistumisia ei ole tullut. Vaikka markkina on pieni, se voisi olla riittävän iso suositulle blogijulkaisulle.

Lehden pitäisi olla digitaalinen, ilmainen ja jonkin verran irti todellisuudesta. Sen tekijöiden pitäisi olla vapaaehtoisia, mutta ammattitaitoisia sellaisia. Myöhemmin yhteistyömahdollisuuden mahdollistaisivat tuoton tekemisen ja muutaman säännöllisen työntekijän palkkaamisen.

7. Vapaaehtoinen blogimaksumuuri

Ehdotimme muistaakseni tämän kaltaista ideaa Uutisraivaaja-kilpailuun vuosi sitten. Silloin se ei mennyt esiraadilta eteenpäin. Tämän kaltaisia toteutuksia on lukuisia, mutta yhtäkään ei ole onnistuttu viemään onnistuneesti markkinoille.

Taustalla ideassa on huomio siitä, että lahjoitukset blogeille eivät toimi kovin hyvin. Järjestelmä pitäisi rakentaa niin, että lahjoittajat suostuvat antamaan vaikkapa 5 euroa kuussa, ja lahjoitus jaetaan blogeille lukuajan perusteella automaattisesti. Esimerkiksi Scoopinionin kaltaista toteutusta voisi käyttää lukuaikojen reiluun selvittämiseen.

Idean markkinointi blogeille on helppoa: blogeilta voi kysyä, haluavatko he rahaa. Jos blogit mainostavat ideaa, idean ympärille syntyy tällä tavoin yhteisö.

8. Suomalainen aikahinnoiteltu mainosverkosto

Olen kirjoittanut tähän ideaan liittyen jo aiemmin. Ajatus on tiivistetysti seuraava:

  1. Etsi kirjoittajat joita ihmiset lukevat pitkään ja hartaasti (kysy minulta, Scoopinionilla on tämä tieto)
  2. Osta mainostilaa klikkihinnoittelulla näiden kirjoittajien tekstien vierestä
  3. Myy mainostilaa eteenpäin aikaperustaisella hinnoittelulla brändimainostajille jotka eivät halua klikkejä mutta maksavat näkyvyydestä.

Klikkimainonnan aika on ohi. Vain 16% Internetin käyttäjistä klikkasi viime vuonna mainosta. Siis koko vuonna yhtä tai useampaa mainosta. Ja luku vaikuttaa pienenevän jatkuvasti.

9. Aikakauslehtien yhteismaksumuuri

Niiden aikakauslehtien, jotka eivät vielä julkaise sisältöjään netissä, kannattaisi perustaa yhteinen maksumuurijärjestelmä. Tällä tavoin ne säästäisivät järjestelmän rakennuskustannuksissa, ja saisivat pienen lisätuoton kuukausimaksuperustaisesta tilaushinnoittelusta, jolla lukijat saisivat lukea kaikkia lehtiä – vaikka kuukauden myöhässä.

Rahat kuukausimaksusta voitaisiin jakaa lehtien välillä – arvaatko jo? – lukuajan perusteella. Pieni prosentti jätetään maksumuurin ylläpitäjän kuluihin ja tuottoa varten.

10. Github demokratiaa varten

Työn uudelleenjärjestyminen on valtava muutos, joka valuu ohjelmointityöstä muuhun yhteiskuntaan. Lainsäädännön ja demokratiaprosessien verkkoistamisessa ja osallistumisen lisäämisessä on suunnaton potentiaali.

Minä en tiedä millä tavalla tätä kehitystä voisi tukea. Sen kuitenkin tiedän, että muutos on ilmassa. Katso Clay Shirkyn TED-talk aiheesta. Kannattaa myös perehtyä Islannin uuden perustuslain luontiprosessiin tai siihen, miten terveydenhuollon IT-järjestelmistä on keskusteltu viime aikoina.

Demokratian tukeminen ja fasilitointi on tärkeä journalistinen toimi. Tällaisen fasilitoinnin tulevaisuus on itseorganisoituvissa alustoissa. Joku kuitenkin kysyy ne kysymykset ja asettaa ne agendat, joilla näissä alustoissa keskustellaan. Toivoisin, että journalistit ottaisivat tässä asiassa vetovastuun.

Saatesanat

Media-alalla on hirvittävän paljon tilaa. Yksi merkittävä oivallus, jota en itse ollut aiemmin ymmärtänyt, on se, että suurinta osaa kaikista ideoista voi testata ilman ohjelmointia tai idean hiomista. Aamupalaideaa voisi kokeilla viemällä kymmenelle kaverille viikon ajan ruokaa aamuksi kotiin, ja katsomalla sen jälkeen, kuinka paljon he suostuvat maksamaan siitä että jakelua jatkaa. Suomalaisen miestenlehden voi pystyttää 15 minuutissa WordPressiin tai Tumblriin.

Ideat eivät ole arvottomia. Varsinkin niihin käytetty aika on arvokasta, siksi ideasta kannattaa päästä selville mahdollisimman vaivattomasti.

Johannes Koponen on yksi Scoopinion-palvelun perustajista. Scoopinion on edellisen Uutisraivaaja-kilpailun voittanut mediainnovaatio, joka auttaa tiedonvälitystä siirtämällä huomion klikeistä sisällön lukutapoihin. Scoopinion seuraa millä tavalla käyttäjät lukevat lehtijuttuja, ja valikoi lukunopeuden, läpilukuprosentin ja ja muiden käyttäytymistietojen avulla esille ne jutut, jotka ovat lukemisen arvoisia.

Vastaa

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Post comment