Viime vuoden finalistit Annikka Mutanen ja Susanna Niinivaara halusivat laittaa yleisösuhteen uusiksi.

”Alalla ymmärretään kyllä, että asioita pitää tehdä uudella tavalla. Puhujia riittää, mutta niistä ihmisistä, jotka uskaltavat ja jaksavat tehdä, epäonnistua, kokeilla ja tehdä uudestaan, on edelleen puutetta. Tarvitaan uskallusta. Vähemmän narinaa huonosta journalismista, enemmän tekoja”, Niinivaara peräänkuuluttaa.

Huuhkajan Susanna Niinivaara ja Annikka Mutanen.

Huuhkajan Susanna Niinivaara ja Annikka Mutanen.

”Virityin sopivasti Uutisraivaajaan ollessani Oxfordin yliopistossa Helsingin Sanomain Säätiön stipendiaattina. Siellä tuli paljon uusia asioita ja ajatuksia vastaan”, kertoo Annikka Mutanen, Huuhkaja-tiimin toinen jäsen ja Tiede-lehden toimituspäällikkö. Mutanen päivitti Facebookiin, että haluaisi osallistua ja koota joukkueen. Entinen Helsingin Sanomien kollega, toimittaja Susanna Niinivaara innostui.

Alussa naisilla ei ollut valmista ideaa. Selvää kuitenkin oli, että he halusivat tehdä nimenomaan journalistista sisältöä ja alkoivat sitten miettiä yleisöä. Siitä alkoi muotoutua Huuhkaja eli palvelu, jossa toimittajat ja yleisö kohtaavat. Huuhkajan kautta toimittajat voivat saada vinkkejä ja tietoa yleisöltä, kertoa juttuprojektiensa etenemisestä ja pitää yleisön mukana prosessissa. Valmiit jutut myydään perinteisille tiedotusvälineille.

”Uudet tavat tehdä journalismia ja tiedonvälitystä, joihin liittyy usein jotain teknistä vempainta, eivät ole niin kutsutun perinteisen median vastapuolena, vaan ne voivat paiskata kättä”, Niinivaara pohtii. He uskovat, että journalismin pelastaa sisällön laatu, ei pelkkä tekniikka. ”Tekniikka ei pelasta sen enempää meidän ammatti-identiteettiämme kuin viestimien talouttakaan. Jos ei sisältöä ole niin ei sitten auta mitkään vipstaakit.”

Kilpailun jälkeen Mutanen ja Niinivaara ovat testanneet Huuhkajan työtapaa omassa toimituksellisessa työssään. Juttuja on tehty myös yhdessä opiskelijoiden kanssa, jotka ovat käyttäneet Huuhkaja-palvelua kurssitöiden yhteydessä. Huuhkaja-juttuja on ilmestynyt vuoden aikana Tieteessä, Kotiliedessä, Cityssä, Huilissa ja Suomen Kuvalehdessä.

Ansaintalogiikan hahmottelu oli haastavinta

”Koska ei saatu Uutisraivaaja-kilpailusta rahapalkintoa, ei voitu toteuttaa hienoa käyttäjäliittymää, joka suunniteltiin palveluun kilpailun aikana”, Niinivaara kertoo. Huuhkajan oli tarkoitus työllistää myös free-toimittajia ja myydä heidän juttujaan. Tätä koetettiin, mutta YT-neuvottelujen pyörteissä olevat lehtitalot eivät olleet innokkaita maksamaan jutuista riittävää hintaa. ”Aiheet ja jutut ovat kiinnostaneet, mutta lisärahan maksaminen työtavasta ei niinkään”, Mutanen summaa.

Kokeiluvaihe on nyt lopuillaan. Ympäristö on muuttunut parin vuoden aikana niin, että monet lehdet ovat omaksuneet joukkoistamisen ja tekevät sitä itse. “Silloin kun Huuhkaajaa ideoitiin, joukkoistamista ei vielä tehty suomalaisessa journalismissa. Nyt se on lyönyt läpi. Mutta mikäs siinä, meistä on kivaa, että niin tehdään juttuja”, naurahtaa Niinivaara.

Haastavinta projektissa heistä oli ansaintalogiikan hahmottelu. Jälkiviisaasti ajatellen he olisivat kilpailun aikana voineet tutustua enemmän bisnespuolen hoitamiseen. ”Yrityksen pyörittäminen, markkinointi tai hinnoittelu ovat opeteltavissa olevia asioita, eivät rakettitiedettä”, kertoo yksityisyrittäjänä itsekin toimiva Niinivaara.  Haasteena on, että lukuja pitää osata katsoa oikealla tavalla. ”Oltiin yhdessä vaiheessa ihan umpikujassa lukujen kanssa. Ajattelin, että varmasti osaan sen, koska minulla on oma yritys, mutta Huuhkajan luvut poikkesivat siitä, miten olen tottunut niitä omassa yrityksessäni katsomaan”, hän kertoo.  ”On olemassa hirveästi valmiiksi neuvojia, esimerkiksi työvoimatoimistoissa ja yrittäjäyhteisöissä, joilta olisi varmasti saanut apua, jos olisi tajunnut kysyä.”

Naiset kannustavat hakemaan Uutisraivaaja-kilpailuun, koska se on hauskaa ja palkitsevaa, mutta varautumaan siihen, että kilpailu vie aikaa.

 

Vastaa

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Post comment