Löytyykö sinulta vihaa? Somessa ihmiset antavat tulla paljon pahaa suustaan.
Hakaristilippu on muotoiltu kommenttikenttään emojien punaisilla, mustilla ja valkoisilla palloilla. En ole joululomalla avannut Tiktokia ja kommenttikenttä on täyttynyt kuralla ja mainitulla lipulla. Masentaa. Tätäkö ihmiset haluavat kertoa kanssaihmisille? Että tämä toinen mielipide on väärä ja että natsit kunniaan?
Katulehti Roheen TikTok on onnistunut kertomaan paikallisista uutisista ja tapahtumista tavalla, joka on poikennut Yle Tampereen ja Aamulehden uutisoinnista. Freelancetoimittaja Dimitri Ollikainen haastatteli marraskuussa ihmisiä, jotka osallistuivat Tampereen keskustassa järjestettyyn Palestiina-mielenosoitukseen, jossa vastustettiin Israelin sotatoimia Gazassa. Miksi he ovat osoittamassa mieltään, kenen pitäisi reagoida, mitä tapahtuu? Aivan peruskysymyksiä. Video sai heti valtavasti katsomiskertoja, nyt helmikuussa video on toistettu yksin TikTokissa yli 42 000 kertaa. Aihe on sellainen, että trollit, ihmisvihaiset ja Israelia kannattavat henkilöt heräävät kommentoimaan videota ja kommentteja, joissa puolustetaan Palestiinaa.
Kommentteihin kaadetaan vihaa, inhoa, väärää tietoa, valehtelua. Ensimmäinen aalto vihaa tuli lokakuussa, kun Ollikainen haastatteli asunnottomuutta kokeneita ihmisiä asunnottomien yön tapahtumassa. Videolla on yli 150 000 katsomiskertaa ja kymmeniä kommentteja siitä, kuinka asunnottomuus on itseaiheutettua ja että sinne kadulle saisivat jäädäkin. Kylmää.
Pienen paikallislehden tekijä hämmästyy. Tiktokin alusta on kansainvälinen. Jos vihaa halutaan lietsoa, sitä voi tamperelaisen lehden sivuille lähettää mistä vaan. En ollut ymmärtänyt varata työresursseja loputtomaan moderointiin. Algoritmi nostaa videoita arvaamattomina hetkinä. Työpuhelimen pingahduksiin turtuu, sillä yksi ihminen ei jaksa sitä loputonta kännykästä valuvaa vihaa. Vihaa, jota trollit ovat valmiita heittämään jutun päälle, joka ei vahvista omaa mielipidettä.
Joku kysyy kommentissa, että onko Rohee sitoutumaton media. Kyllä, olemme lähtökohtaisesti uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumattomia. Rohee ei ole sitoutunut yhden tahon mainosrahoihin tai minkään liikkeen äänenkannattajaksi. Mutta sen työntekijät ovat tietenkin sitoutuneita noudattamaan journalistin ohjeita ja hyviä tapoja. Sitoudumme ihmisoikeuksiin ja oikeudenmukaisuuteen. Niinpä hakaristilippu ja kymmenet muut maahanmuuttovihamieliset, rasistiset kommentit saavat lähteä. Tarkistan somen päivittäin, ettei uusi hakaristilippu ehtisi roikkua sivuillamme pitkään. Joudun puolustuskannalle, siivoamaan muiden sotkuja. Olisiko parempi olla julkaisematta mitään?
Itsesensuuri on lähellä, olisin valmis vaikenemaan vaikeista aiheista, ettei tarvitsisi kohdata sitä, että ihmiset ovat pahansuopia. Tämä ei edes kohdistu minuun, eikä kai somessa esiintyvän henkilön kuuluisi ottaa kommentteja itseensä. Mutta miten se olisi mahdollista? Miten henkilö, joka antaa omat kasvonsa aiheen käsittelyyn, reportterina, toimittajana tai juontajana voi välttyä siltä, ettei se viha, jota aihetta kohtaan joku tuntee, tulisi yöuniin? Toimittajaan kohdistuva uhkailu on oma kategoriansa, johon saa haettua poliisilta apua. Nyt ei ole pitkälti kyse siitä, vaan yleisestä vihasta ja pahasta olosta. Yleensä kysymyksen pystyy kääntämään rakenteelliseksi: ihmisillä on paha olla, koska yhteiskunta aiheuttaa valtavalla yksilöön kohdistuvalla paineella epävarmuutta ja epätietoisuudesta omasta paikasta, työstä ja tulevaisuudesta. Kun tulevaisuuden näkymät ovat heikot, viha yhteiskuntaa kohtaan kasvaa. Solidaarisuus unohtuu, ihminen käpertyy itseen. Mutta miksi palestiinalaisia puolustavat mielenosoittajat tai asunnottomuutta kokeneet ihmiset ansaitsevat tällaisen vihan?
Omalla kohdalla kysymys tiivistyy siihen, että mitä kaikkea voi poistaa. Poistanko Israel-mielisen tsemppauksen, jonka perään on lisätty epätosia tietoja? Poistanko jokaisen kommentin, jossa kymmeniä asunnottomia koskeva uutisointi on käännetty heihin henkilökohtaisesti osuvaan naljailuun? Missä menee raja? Tässä on kysymyksiä, joihin en osaa vastata.
Kirjoittaja: Hannele Huhtala, päätoimittaja, Rohee
