Minua pyydettiin kirjoittamaan siitä, minkälaista on kehittää uutta verkkopalvelua. Itse kehittämisen prosessi toki sekin on kiinnostava ja kerromme siitä lisää myöhemmissä kirjoituksissa. Vuosien johtamisen, hallinnoinnin ja suunnittelun jälkeen on ollut innostavaa ja palkitsevaa päästä taas tekemään konkreettisesti asioita koodikäsityöläisinä. Kenties vielä kiinnostavampaa on kuitenkin avata sitä, mistä ajatus uuteen palveluun on syntynyt.
Kuten useimmat hyvät ideat, tämäkin idea on noussut omista kokemuksista ja tarpeista. Paikallisviestinnän puute ei varmaankaan olisi noussut samalla tavalla itselleni ongelmaksi ellen olisi siirtynyt elämässäni vaiheeseen, jossa ostetaan pysyvä asunto, saadaan lapsia ja asetutaan aloilleen. Jos aiemmin kiinnostavimpia asioita olivat ravintolat ja tapahtumat, nyt alkoi kasvavassa määrin kiinnostaa se, mitä lähiympäristössä tapahtui – mitä suunnitelmia kaupungilla on lähipuiston varalle, mihin paloautot menivät, onko naapurin aitaa vasten makaava pyörä varastettu vai muuten vaan hylätty, ja miten löytäisin sen oikean omistajan.
Tällaisen ihan arkisen pohdinnan myötä havahduin siihen, että vaikka minulla on keinot ja välineet siihen, että voin löytää kanssani samat kiinnostuksen aiheet jakavia ihmisiä mistä päin maailmaa tahansa, niin minulla ei ole sujuvaa keinoa viestiä naapurustoni kanssa meitä kaikkia koskevista asioista. Toki joitain ad hoc-tyyppisiä ratkaisuja oli syntynyt: taloyhtiöillä, leikkipuistossa tapaavilla äideillä ja jalkapalloseuroilla oli omia Facebook-ryhmiään, mutta kaupunginosilta ja naapurustoilta puuttui kokonaan koko yhteisön kattava sähköinen viestintäkanava. Ajan mittaan erilaisten keskusteluiden ja muiden havaintojen kautta näkemykseni sen kuin vahvistui: tarvitaan ihan uudenlainen paikallisviestinnän ratkaisu, ja joku tekemään se.
On sitten eräs toinenkin syy. Nimittäin se, että maailmamme tulee muuttumaan hurjasti ehkä jo ihan lähivuosina. Nykyinen elämäntapamme perustuu hyvin pitkälti sille, että öljyä on ollut paljon, se on ollut halpaa ja sen varassa etäisyyksillä ja kuljetusketjujen pituuksilla ei ole ollut niinkään väliä. Tämä maailma on tulossa päätökseen – tai oikeastaan sen on pakko tulla jos haluamme, että meidän lapsillammekin on vielä tulevaisuus. Me toki jatkamme elämäämme globaalisti verkostoituneina maailmankansalaisina, mutta sillä paikalla jossa elämme, ja niillä tuotteilla, palveluilla ja elintarvikkeilla joita lähialueillamme tuotetaan, tulee olemaan jatkossa paljon nykyistä suurempi merkitys.
Tämä on kuitenkin ennen kaikkea positiivinen muutos, sillä se ei suinkaan merkitse hyvinvoinnistamme karsimista, vaan pikemminkin päinvastoin! On puhuttu kolmannesta teollisesta vallankumouksesta, jossa paikallinen tuotanto, paikallinen energia ja paikalliset palvelut nousevat nykyiseen nähden ihan uuteen painoarvoon – ja kenties ratkaisevat samalla monia työllisyyteen, syrjäytymiseen ja yksinäisyyteen liittyviä ongelmia. Emme siis ole rakentamassa vain viestintäkanavaa, vaan tavoitteenamme on rakentaa sellainen paikallisten palveluiden informaatioarkkitehtuuri, jonka kautta lähiyritykset voivat löytää asiakkaita, asukkaat lähipalveluita, paikalliset yhteisöt ihmisiä ja kansalaiset saavat viestintäkanavan kaupungin kanssa.
Nämä ovat ne lähtökohdat, joiden pohjalta palvelua on lähdetty rakentamaan. Pitkään toivoin, että joku muu tarttuisi tähän haasteeseen ja ryhtyisi tällaista rakentamaan. Kun kuitenkin vuosien jälkeen teimme yhden yhteisen projektin vanhan työtuttuni Miemo Penttisen kanssa, totesimme lopulta yhdessä, että jaamme molemmat saman vision ja tässähän meillä on tiimi – joten päätimme ryhtyä itse hommiin.
Ensimmäiset hahmotelmat ovat jo nähtävissä osoitteessa http://sanom.at/, mutta kuten on tapana sanoa – tämä on vasta alkua! Pientä esimakua voi nähdä alta löytyvästä esityksestämme.
Kirjoittaja: Nearhoodin Lari Lohikoski